Eilen oli melko omituinen ja surullinen päivä. Välillä tuntuu, että kaikilla muilla menee huonommin kuin itsellä, ja silloin tulee huono omatunto.

  Pyrin aina olemaan ystävien tukena, kun he tukea eniten tarvitsevat, sillä tiedän, että hekin tekisivät (ja ovat jo tehneet) saman minulle.

  Tällä hetkellä soi oma biisini, Mitä on rakkaus (jonka lyriikat voit lukea varhaisemmasta osasta blogiani). minusta se kertoo tämänhetkisistä tunteistani maailmaa kohtaan. En ymmärrä, miten ihmiset antavat tämän tapahtua. Tälläkin hetkellä moni lapsi kärsii nälästä ja janosta tuolla kaukana. Tuntuu niin etäiseltä, sillä täällä Suomessamme on asiat melko hyvin verrattuna esimerkiksi johonkin pieneen kylään Afrikassa, jossa ei ole puhdasta vettä (mikä täällä Suomessa on lähes itsestäänselvyys) tai ruoka on niin vähissä, että illalla äiti kertoo tarinaa paremmasta elämästä ja lapset pitävät sitä kauneimpana kuulemanaan satuna.