Kaunein kissa

 

Asuipa kerran maatilalla erittäin kaunis pieni kissa, jolla ei ollut yhtään ystävää. Olihan siellä maatilalla paljon eläimiä, mutta kukaan ei tuntunut huomaavan kissan kauneutta.

Pieni kissa meni puhumaan lajitovereilleen, mutta he käännyttivät pienen kissan pois, sillä tämä oli liian kaunis heidän leikkitoverikseen.

”Kuvitteletko tosiaan, että ottaisimme sinut mukaamme? Turkkisi voisi vaikka likaantua, siitäpä vasta poru syntyisi”, muut kissat sanoivat ylpeillen.

Silloin kissa lähti surullisena pois. Kalliolla makoillessaan se päätti karata lopullisesti pois.

”Enää he eivät pääse haukkumaan minua sen tähden, että olen kaunis”, kissa tuumi, ”nyt voinkin leikkiä yksin ilman että muut ilkeilevät turkistani.

Niin kissa leikki ja leikki. Pian se oli aivan likainen ja päätti sittenkin lähteä kotitilalle ja pyytää emäntää kylvettämään itsensä, eihän kukaan halua nuolla turkistaan mutaa. Sehän olisi hyvin epähygieenistä.

Kotitilalla kaikki ihmettelivät likaista kissaa.

”Oletpas sinä likainen.. Näytit meille, että sinäkin osaat leikkiä, joten kylvyn jälkeen voit tulla kanssamme leikkimään hippaa”, toiset kissat naukuivat.

”En minä enää teidän kanssanne halua leikkiä. Asetatte liikaa ehtoja ystävyydelle”, pieni kissa likaantumisesta viisastuneena sanoi, ”Minä haluan pysyä puhtaana, arvatkaa vaan mitä kaikkea te itseänne puhtaaksi nuollessanne joudutte syömään.”

Siitä päivästä lähtien muutkin kissat pitivät itsensä puhtaana ja ystävystyivät pienen kissan kanssa.