Huomenna on viimeinen hetkemme Tainiolla. Kevätjuhla. Todistusten jälkeen en enää palaa sinne takaisin, en välttämättä edes haluaisi, sillä moni asia tulee muuttumaan siellä rajusti lakkautusuhan takia. Hieman haikea olo. Olenhan ollut kyseisessä koulussa koko yhdeksän vuoden perusopetuksen ajan.

Huomenna jatkan matkaa eteenpäin ja kesäloman jälkeen alkaa lukio. Odotan sitä, mutta en tahtoisi sinne, tahtoisin jatkaa helppoa elämää. Tänään eraan ystävämme kanssa mietimme tulevaisuutta. Tiedämme molemmat, ettemme enää tule näkemään niinkään usein kuin nyt näemme. Joitakin ihmisiä tulee niin ikävä, vaikka osa kyllä jatkaa samaan lukioon kanssani.

Muistan, kuinka joskus seitsemännellä luokalla sanoin, että tahdon suorittaa kaksoistutkinnon. Nyt olen hieman viisastunut ja tiedän, ettei taiteilijaluontoni antaisi myöten opiskella alaa jonne olin pyrkimässä. Kärsivällisyyteni ei ikinä riittäisi sellaiseen.

Muistan ysien päivän, todennäköisesti tulen muistamaan sen pitkän aikaa. Se oli hieno tapahtuma. Ensin tanssimme lavarockia ja valssia, jonka jälkeen siirryimme lavan taakse ja saimme tervetuliaismaljat. Oma parini oli/on aivan loistavaa seuraa, ja toivon, että tulemme näkemään joskus peruskoulun jälkeenkin.

Tänään koulussa osa meistä tuli tuntia liian aikaisin kouluun, koska meille ei ollut tullut tarpeeksi informaatiota. Siinä sitten otimme aurinkoa ja kuuntelimme musiikkia tunnin. Näitä hetkiä saisi olla enemmän, kun ei ole kiire minnekään ja voi vain olla ihmisten seurassa tuntematta itseään yksinäiseksi, ulkopuoliseksi tai syrjityksi.

Marja-Leena Tiaisen sanojen mukaan "Tähdet putoo ja sammuu mutta ystävyys ei milloinkaan"