1. Tutustuminen

Tina

Mä kävelin jälleen kerran puistoon. En mä ees tiedä mitä mä siellä tekisin, sitä tavallista varmaankin. Porukka vetää pään täyteen millon mitäkin ja sekoilee oikein urakalla. Ennen mäkin olin innokkaimpana mukana, nyt jokin on muuttunut.

Siellä se perusporukka olikin. Mä katoin niitä hieman vinosti, koska huomasin, et ne oli ottanu mukaa jonku randomin jota en tuntenu vaik ne ties et mä en voi sietää uutuuksia mun jengissä. Kuitenki joku tossa jätkässä herätti mun mielenkiinnon. Se oli niin erikoinen, iha ku se ei kuulus tänne vaan lentämään jonnekin. Se oli vaarallinen, mä päätin pysyä erossa siitä.

”Mitä sie Tintti siellä angstaat?” Huudahti paras ystäväni Tiia. ”Tuu vaan tänne, mie esittelen tän meiän uuen tulokkaan siulle.” Nyt se on sitten menoa.

”Tää tässä on Vinski, kavereille Vine. Hää on Lappeenrannasta muuttanu just tänne meiän käpykylään”, Tiia jatkoi esittelyään. ”Vine, täs on meiän pomo Tina, vaan jengin uskollisimmat saa sanoo sitä Tintiks.” Pitikö tuokin nyt mainita? Vine, mistäköhän sekin tulee? Ei, ei mua ees kiinnosta toi, se on vaan jätkä, samanlaisia on maailmassa miljoonia.

”Moi Tina!” Vinski moikkasi painottaen nimeäni. Mikä sekin luuli olevansa? Se katsoi mua kuin arvostellen. Varmaan se on joku naistenmies joka luulee saavansa kaikki, mukaanlukien mut. Se tulee kyllä pettymään, mua ei joku Vine saa.

Moikkasin Vinskiä takaisin, se oli aika omahyväsen näköne ku suostuin kunioittamaan sitä edes tervehdyksellä. Mut ei se täs porukassa merkkaa.

Otaks?” Vinski kysyi multa tarjoten röökiaskia.

Nojoo kyl mä voin. Mikä ei vahvista, se tappaa”, lausahdin hänelle fiksusti ja otin yhden tupakan. Olin rento, mä tiesin et se tahto mut niinkuin kaikki muutkin. En ihmettele sitä, olinhan niin erilainen kuin muut nuoret. Mulla oli pitkät luonnollisesti mustat hiukset, valkoinen iho ja jäänsiniset silmät. Normaalisti pukeuduin aina Hesan Backstreetiltä tai Morticiasta ostettuja vaatteita. Mä olin ylpeä ulkonäöstäni, mulla oli siihen aihetta. En mä silti kehunut sillä, oon oikeesti aika kiva persoona, tiiän mikä oon enkä yliarvioi itteeni mikä on aika monen nuoren virhe nykyään.

Kivat silmät siulla. Mie pelkään vaa et sie jäädytät miut”, virnisti Vinski. ”Lisäks siun aksenttis on jotenki jännä, sitä on tosi mukava kuunnella. Oot vissii jostai pääkaupunkiseudulta kotosi?”

Joo oon Helsingistä. Muutettiin mutsin kanssa ku se eros faijasta. Mut miks te muutitte Lappeest tänne? Täähä on hirvee käpykylä” Kerroin Vinelle. Eikun Vinskille. En mä sen kaveri oo. En ikinä. Vaik se onki hyvännäkönen. Sellanen metrikaheksankymmentä pitkä, lihaksikas jätkä. Sillä oli tulipunaset hiukset, pari rengasta oikeessa korvassa. Mut sen silmät kiinnitti mun huomion. Ne oli tismalleen samaa sävyä mun jäisten kanssa.

Miun isä muutti tänne ja otti miut mukaa. Ei mei äiti ois kyenny hoitamaan minuu”, Vinski vastasi kysymykseeni hieman vältellen. Ekan kerran mä näin Vinskissä jotain muutakin kun omahyväisyyden. Ei hele, jätkähän herätti mun sympatiat. Ei voinu olla totta.

****************************

Vinski

Katoin Tinaa. Hää on aika kaunis. Tyttö joka sai miun pään sekasi heti yhellä vinolla katseella jonka se loi muihi tyyppeihi nähtyään miut. Mie näin et se ei tykänny muukalaisist mikä mie ilmeisesti hänelle olin. Ei sitä mikää muuttas.

Ku mie kerroin Tinalle et olin muuttanu isän mukana Lappeest tänne Imatralle, muistin äitin ongelmat taas. Sillo mie näin Tinan silmis, jotka on muute aika samanlaiset ku miun silmät, et iha ku sil ois ollu jotai sympatioita minuu kohtaa. Se oli yllättävää. Mut kyl se ilme aika äkkiä katos ja yhtäkkiä hää katto taas nii jäisesti ku muutenki. Kai mie olin vaa kuvitellu sen sympatiavälähdyksen.

Kuljin yksin eräällä pimeällä alueella kun kuulin kiljahduksen. Juoksin äkkiä paikalle ja näin tummaihoisen miehen yrittävän viedä Tinaa johonkin kerrostaloon.

Päästä irti hänestä, kusipää!” Kuulin itseni huutavan. Mies alkoi tulla minuu kohti mut olin liia raivoissani pelätäkseni. Tinaan ei kukaa kajoa. Tina makasi maassa sikiöasennossa. Mies näytti vahvalta muttei tarpeeksi vahvalta miulle. Oonha mie harrastanu koht 7 vuotta karatea, 10-vuotiaasta. Miul on jo musta vyö saavutettu. Koht mies juoksikin karkuun enkä mie vaivautunu lähtemään perään. Ekan tarkistin et missä kunnossa Tina oli.

Kiitos”, Tina kuiskas miulle. ”Sä et tiedä, mä en osannu varoo, oon kauheen huono...” Tyttö purskahti lohduttomaan itkuun. Mie sit kannoin hänet sylissäni meille ku asuin kuiteki lähempänä ku hää. Koton huomasin lapun mis isä kerto lähteneesä yllätysmatkalle. Eli oikeesti hoitamaan äitiä. Se äijä rakastaa sitä huoraa vieläkin. Tottahan se on että äiti myy itseään. Siksi peitelty viesti koska hää pelkää et tääl porukat sais tietää äitin ongelmasta. En mäkää sitä halua.

Autoin Tinalta kengät jalasta ja vein hänet istumaan sohvalle.

Oota mie käyn hakee siulle jotai vahvistavaa” juttelin hänelle rauhottavasti ja lähin keittiöön. Palasin pian mukanani nopeasti sekoittamani B and B -niminen drinkki. Hää joi sen tosi nopeesti. Uskaltauduin istumaa häne vieree ja oottelin kaikessa rauhassa et hää hieman rauhottuisi ja mahdollisesti puhuis tilanteesta.

Mä en tajuu. Olin just tulossa Petsiltä, se välittää mulle röökii ja juomia. Kävin hoitamas vanhoja velkoja ku sain mutsilta taas rahaa. Sit yhtäkkii toi tulee puskast kimppuu ja alkaa roudaamaan kerrostaloa kohti”, tyttö vuodatti.

Et sie sille mitää ois voinu. Tollane tahtoo vaa nuorta lihaa. Säälittävää. Ei muute saa ni pitää yrittää raiskata”, sanoin halveksivasti.

Sä olit tosi rohkee, Vine. Mä tykkään vahvoista jätkistä”, se hymyili miulle nätisti ja eleelläkään varoittamatta Tina suuteli minuu tosi pehmeesti. Se iteki ilmeisesti säikähti vähän tekoaan ja vetäyty äkkiä pois. En antanu sen häiritä, tiesin et tytöl ois tunteita minuu kohtaa. Hymyilin sille. Hää hymyili varovasti takas.

Kosketin Tinan kättä ja yhtäkkii se sano miulle: ”Hei, nyt sä voit kutsuu minuu Tintiks. Oot todistanu uskollisuutes”, vedin tytön kainalooni ja hän nojasi rintaani. Tina käänty kattomaa minuu silmii ja meiän katse oli yhtä. Siis tää voi kuulostaa tosi oudolta mut oltii ku oltas ain kuuluttu yhtee. Nostin tytön syliini eikä hää vastustellu yhtää ku kannoin hänet omaa huoneeseeni.

Olit sit neitsyt?” Pikemminkin totesin kuin kysyin häneltä.

Mitä välii sil on? Se on vaa ruumiillista, honey”, Tyttö hymyili ja silitti poskeani, ”Sä oot ilmeisesti kokeneempi?”

En mie. Olit miulle se eka, en ois muita ees harkinnu ku ei myö ees seurustella”, lisäsin lauseeseen mielessäni ”viel”-sanan mutten kuitenkaan uskaltanut sitä ääneen sanoa. Tintti ois varmaa nauranu miulle.

Nii” Tintti katsoi minua, ”Ellet sä sit taho seurustella? Ku mun mielest pitäs seurustella jos harrastaa seksii. Mä oon kai tyhmä ja vanhanaikane. Mut jos sä et haluu, se on iha okei:”

Tietenki mie tahon seurustella siun kaa. Siun persoonallisuus lumoaa miut”, vastasin ja halasin Tinttiä.

Tintti hymyili luottavaisempana ja suuteli poskeani. ”Tiesinhä mä et suhun voi luottaa.”