2. Onnettomuus

Tina

Seuraavana päivänä mä suorastaan leijuin puistoon. En mä tajunnu et tykkäisin tosta jätkästä noin paljon, mut se on vaan nii urhea. Mä olin yllättyny siitä millä voimalla ja raivolla Vine kävi sen miehen kimppuun, joka yritti raiskata mut. Vine on niin vahva. Ei mun mielessä oo pyörinykää muut kun Vine ja sen hellät kosketukset ja suudelmat jotka saa mun ihon kihelmöimään.

”Moi Tintti!” Vine huudahti iloisena. Koko jengi hiljeni ja kääntyi katsomaan vuoroin minua, vuoroin Vineä. Kukaan tulokas ei ollut uskaltanut kutsua mua Tintiksi noin nopeasti.

”Hejj Vine!” vastasin aivan yhtä iloisena hymyillen. Kukaan jengistä ei ollut nähnyt mun hymyilevän tolla tavalla sitten Miksun. Mut siit ei puhuta. Mä en tahdo.

Vine nousi ylös ja tuli mun luo. Se halas mua ja suuteli mua niin et mä suorastaan leijuin. Jos mahdollista, jengi näytti vielä enemmän hämmentyneeltä. Mä nauroin ja katsahdin Tiiaan. Se oli virhe, sillä mä näin Tiian kasvoilla jotain mitä en olisi ikinä kuvitellut näkeväni rauhallisimman tuntemani tytön kasvoilla. Mä näin puhdasta vihaa ja halveksuntaa.

”Jaahas, ai että meiän kranttu Tina iskee silmäsä heti johonki Vineen vai? Oot sie kyl aika huora, ihan oikein et Miksu yritti tappaa siut”. Se oli kuin isku palleaan, en saanut henkeä hetkeen. Paras ystäväni latelemassa tollasia mulle päi naamaa. En mä voinu muuta ko antaa takasi vaik se sattu mua tosi paljon. Kukaan ei ollut saanut puhua mulle Miksusta.

”Ai sua oikei kiinnostaa? Vastaha sä valitit että mä kuolen neitsyenä. Eiks sulle mikään kelpaa? Mun puolesta sä voisit lähteä samaa matkaa Miksun kanssa, tunnuit niin tykkäävän siitä. Ota vaikka pari tabua evääksi!” Mä katsoin Tiiaa niin kylmästi, että tunsin hänen vilunsa, ”Mut hups, eihän siitä saanut puhua. Eipä se mitään haittaa, ethän säkään välitä muiden salaisuuksista, lehmä”.

”Mie sentään tajuan pysyä erossa NARKKARIN LAPSISTA!” Tiia kiljui viimeiset sanat. Vine katsoi Tiiaa ja juoksi pois. Mä jouduin sanoinkuvaamattoman raivon valtaan.

”Tiia. Sun aikas tässä jengissä taitaa olla ohi. Mene!” sanat sanoin aivan rauhallisesti, jäistä auktoriteettia sanoissani. Tiia kääntyi ja käveli pois. Mä näin kuinka sen hartiat tärisi itkusta. Mut en mä sitä riitaa alottanu. Itehän se sanoi ne kaks kohtalokasta sanaa, ”Narkkarin lapsi”. Mitä väliä sillä on? Mä välitän Vinestä, en sen vanhemmista. Lähdin Vinen perään.

Etsin Vineä kunnes tajusin, et mihin se muualle lähtis ku kotiinsa pakkaamaa. Ehkä se jostai syystä hautoo karkaamista. Mä lähdin niille ja Vinen isä avas oven.

”Moi, mä oon Tina, oisko Vinski paikalla?” Kysyin kohteliaasti.

”Tuollahan se huoneessaan, mee vaan sinne, kyl se sut sisään päästää, mua ei”, Vinen isä sanoi hieman surumielisesti.

Kävelin Vinen huoneen ovelle ja pyysin häntä avaamaan oven. Vine avasi kolmannella koputuksella ja menin sisään huoneeseen sekä suljin oven perässäni. Mä katsoin Vineä joka oli taas käyny makaamaan sängylle tuijottamaan kattoa. Menin istumaan sen viereen.

”Kuule Vine, ei se oo maailmanloppu. Mä tiiän. Mun faija on narkkari. Siks me muutettiin Hesasta, mutsi ei enää jaksanu sitä ainaista 'kyl mä meen vieroitukseen ja pääsen irti noista huumeista' -paskaa. Siks se eros”.

”Mie tiiän ton. Mut en tiiä mist Tiia sai tietää sen jutun. En oo kertonu siit kellekkää, mut ehkä sil on Lappees joku tuttu joka tietää”, Vine katsahti Muhun uteliaasti, ”Kerro mulle Miksusta?”

*******************

Vinski

Mie järkytyin oikeesti ku sain kuulla Tintin ja Miksun ”love”stoorin. Se oli jotain niin hirveetä. Miksu oli väkivaltanen kusipää. Kerra se vonkas Tintiltä ja Tintti tietysti kieltäyty, Miksu puukotti Tinttii nii pahasti et se oli viikon teholla. Miksu oli heroiinin ja viinan sekakäyttäjä ja kaikki tietää mite siin käy. Miksu kuoli pian sen jälkee ku Tintti oli joutunu teholle. Yliannostus.

Myö halailtii siin vähä aikaa ja lähettii takas kulmille. Kun oltiin ylittämässä koskea, nähtiin ku joku hyppäs. Se oli Tiia.

”VINSKI MIE RAKASTAN SINUU!” Tiia huusi ja hyppäsi. Tyttö kuoli heti. Nyt se tuntuu etäseltä mut sillo se oli jotain niin pahalta tuntuvaa. Miulla ei ollu ikinä ollu mitään tunteita Tiiaa kohtaan, ei ees sillo ku myö siellä Lappeessa tutustuttiin pari kuukautta sitten.

Mie näin mite Tinttii sattu se. Tintti juoksi sinne kaiteelle, mie juoksin perässä ja pidin hänest kiinni. Näin mite hää ois tahtonu hypätä entisen parhaan ystävänsä perässä. Kannoin Tintin väkisin pois sillalta ja suoraan puistoon jengimme luo.

”Tiia hyppäsi kaiteelta alas”, mie sanoin ja heti kaikki oli iha paniikissa. Ne kyseli et mite se sellasta oli menny ja heti joku kaivo kossupullon esii ja kaikki sai juotavaa järkytykseen. Sillo se meno muuttu, kaikki alko vetämään kaikkea ihan hulluna. Se alko olla sairasta.

Tintti oli hiljaa ja vain itki. Miusta se on vaa hyvä et hää itki, koska jos hää ei ois kyenny ni se ois ollu paljo vakavampaa. Pidin Tintistä kiinni ja annoin sen vaa itkeä. En alkanu puhumaa, hää saa sitte puhuu siitä ku hänest tuntuu et hää kykenee.

”Mä olin hänen kaa riidoissa ja hää kuoli” Tintti sanoi ääneen yllättäen meidät kaikki.

”Ei se ollu siun vika!” Mie vastasin hänelle ja koko jengi oli miun kaa samaa mieltä. Kerranki. Vein Tintin kotii erään jengiläisen skootterilla ku miun oma kevari on korjattavana. Päästiin kunnialla heille ja hää pyys jäämään yöks. Soitin jengiläiselle ja se sano et se on okei et hää saa mopon vast seuraavana päivänä.

Tintin huone oli kaunis tummin sävyin ja maalauksin. Tintti on loistava piirtäjä. Näin hänen huoneessaan akustisen kitaran ja Tintti selitti soittaneensa kymmenkesäisestä akustista kitaraa. Tintti sijasi miulle varavuoteen mut keskellä yötä hää pyys minuu siirtymää omaa sänkyysä. Ku menin siihe, hää vaan piti miusta kiinni, painautu sylii ja nukahti siihen. Ite valvoin viel pitkään miettien asioita ja vahtien hänen unta.

”Mie rakastan sinuu, Tintti”, kuiskasin hiljaa tytölle ja pimeässä hää hymyili kaunista onnellista hymyä.