3. Sekoaminen

Vinski

Tintti sekos. Mie tiiän sen. Katoin Tinttiä ja näin miten se kärsi, en osannu auttaa. Ei se puhunu mitää siitä, se vaan sulkeutu, vetäyty kuoreensa ihan ku joku perhosen toukka. Mie yritin saaha sen puhumaa mut se vaan nauro. Miun pieni Tintti, ei se enää antanu ittensä välittää.

Puistossa porukat vain joivat ja joivat. Mie tiiän et siel liikku huumeita, meiän porukassa. Tiia muutti kaiken pahemmaks. Välil mie toivon etten ois koskaan tutustunu siihen. Katoin Tinttiä, se oli laihtunut ja kalpeampi kuin aikoihin. Yhä useemmin vein hänet meille ja annoin hänelle sen, mitä hää toivoo. Ja mie tiesin mitä hää tahtoo, annoin hänen tehdä aina aloitteen. Luulen että hän on nymfomaani.

”Vine, oota, mä tahon sanoo sulle jotain,” Käännyin katsomaan taakseni, aivan kuin olisin tahtonut varmistaa että se oli varmasti Tintti joka puhui.

”Kerrohan kultaseni?” Kosketin häne poskeaan ja hän katsoi minuu tosi nätisti silmät kimaltaen jostain tunteesta, jota en heti tunnistanut.

”Vine mä.. Mä taidan olla rakastunut, suhun,” miun pieni Tintti.. Hää oli nii kaunis sanoessaan ton, oisin tahtonut nostaa hänet syliini ja kantaa pois pahuudesta, ommella sisäiset arvet kiinni. Tota tyttöä mie rakastan.

”Mie rakastan sinuu, Tintti,” hymyilin hänelle ja suutelin hänen otsaansa. Hän hymyili takaisin ja suuteli minuu pehmeemmi ku kukaan on koskaan suudellut.

”Lähetään!” Hää nauroi ja veti miut mukanaan, menimme rannalle ja kosketin häntä. Alkoi sataa, tyttö vain nauroi, hän oli onnellinen, onnellisempi kuin koskaan. Miun pieni enkeli tanssi sateessa. Lähdin hänen peräänsä, nostin hänet syliini kuin vain rakkaansa voi nostaa ja kannoin hänet katokseen.

”Anteeks et mä oon ollu tälläne. Sain vast tietää et Tiia ei ollu päässy huumeista eroon, se käytti koko ajan mut kukaan ei koskaan huomannut. Sille tehtiin ruumiinavaus ja sen elimistöstä löyty heroiinin jämiä. Tiian vanhemmat tietysti syyttää mua sen kuolemasta ja mä pelkään. Mä ihan oikeesti pelkään et ne tekee mulle jotain, oon saanu uhkauksia Tiian veljeltä ja se käyttää kans. Pelkään et se tekee mulle jotain,” Tintin epäselvä vuodatus loppui itkuun, ”Vine kiltti, suojele mua, mä tarviin sua. Pidä mua sylissäs äläkä päästä pois! En taho kuolla vielä. Älä päästä mua yksin mihinkään!”

”Tintti-kulta, en mie päästä sinuu, oot liian rakas, en mie taho päästää sinuu pois. Aina ku suutelen sinuu ja piän sinuu sylissäni, en tahtos päästää sinuu pois koska rakastan sinuu aivan liikaa. Oot kauneinta mitä oon ikinä nähnyt, eikä se oo vähän. Voisin verrata sinuu rauhalliseen jokeen joka kulkee vaan, solisee kauniina ja jatkaa matkaa tavoittamattomana. Sinuu mie rakastan,” Tintti katto minuu yllättyneenä aivan kuin kysyen 'todellako?', ”Ja mie oon tosissani, tänää miun piti kysyy siulta yks tärkee juttu. Mut en ollu varma oisinko uskaltanu. Mennäänkö kihloihin?”

Tintti meni aivan hiljaiseksi. Hän katsoi minua, hymyili ja kyyneleet valuivat hänen onnellisista silmistään.

”Mennään” Hän suuteli minua oma-alotteisesti pitkästä aikaa. Tahdoin vain pitää kiinni tuosta tytöstä, kihlatustani, rakkaastani.

****************

Tina

En mä ois uskonu et Vinellä ois munaa kosia mua näin lyhyen ajan kuluessa. En mäkään tahdo irrottaa. Rakastan enemmän kuin itseäni. Mut en mä oo varma osaanko olla tarpeeks hyvä hänelle. Tai sit oon. Luulen et kelpaan hänelle tälläsenä ku oon.

Mua pelottaa. Pelkään Tiian veljeä, se oli Miksun kaveri ja käyttää samoja aineita kuin Miksu. Narkkareista ei koskaan tiedä. Miksukin hakkas mut teholle, mitä Tiian veli voi tehdä ihmiselle joka on aiheuttanu sen pikkusiskon itsemurhan? Tietysti se syyttää mua, niinkuin Tiiakin. En mä osaa olla. Mitä mä teen? Oon eksynyt tänne tunneliin enkä nää enää muuta valoa ku Vinen, joka on mun elämä.

Kun mä menin kotiin, aloin pakkaamaan vähiä kamojani. Mun käteen osui kaverikuva musta ja Tiiasta. Se oli otettu vasta täs lähiaikoina, enne hänen kuolemaa. En mä tiedä, mä aloin vaan kattoo sitä kuvaa etsien jokaisen pienen yksityiskohdan.

Tiialla oli vaaleat hiukset, joita se piti aina kiinni, pienenä leteillä jotka oli sidottu punaisilla ruseteilla, vanhempana poninhännällä. Kuollessaan sillä oli ollut hiukset auki. Mä luulin että se oli pilvessä. Tiian iho oli vaalea ja kesän jälkeen päivettynyt. Se oli mun kaunis bestis. Tiia oli mua lyhyempi, sellanen 160 senttiä pitkä ja sillä oli kulmalävistys ja huulikoru, jotka molemmat sopi hänelle täydellisesti. Tiian silmät oli vihreät ja kirkkaat ja sen pukeutuminen oli rentoa ja värikästä, milloin keltaista, milloin sinistä. Tiiassa oli jännää se, et kaikki hänen vaatteet näytti hänen päällä täydellisiltä. Mä luulen, et se ois saanu säkkikankaan näyttämään päällään hienolta iltapuvulta.

Havahduin muistoistani ja jatkoin pakkaamista. Suunnittelin lähteväni ensin Vinelle yhdeksi yöksi, auttaisin sitä pakkaamaan ja yhdessä me lähdettäs pois täältä. En mä arvannu et mun suunnitelmat menee vituiks niinku Jeesuksen pääsiäinen. Mun suunnitelmat on aina ollu tosi hyviä, toteutus vaan yleensä kusee ja pahasti, niinkuin tänäänkin.

Lähdin siis Vinelle ja Vinen isä avasi taas oven ja pyysi kahville odotellessani Vineä. Tarkkailin miestä ja huomasin hänen huolestuneisuutensa. Se näkyi harmaina ohentuneina hiuksina ja tummina silmänympäryksinä. Huomasin heti, että Vinen isässä ja Vinessä ei ollut paljoakaan samaa näköä. Vain silmät olivat samanlaiset ja eleet puhuessa.

”Ottasitko sie lisää kahvia?” havahduin Vinen isän kysymykseen.

”Joo kyl mä voisin puol kuppii ottaa. Tiiätkö sä mis Vine on?” kysyin ja huomasin heti Vinen isän katseen muuttuneen levottomammaksi.

”En mie tiiä yhtään. Se ei eilen illalla tullut kotiin”, se katsoi mua, ”Luulin että se ois ollu siun kanssa”.

”Ei helvetti!” aloin kiroilemaan, ”onks sulla auto?” Vinen isä katsoi mua hämmästyneenä.

”On miulla. Kui?” Vinen isä vastasi hieman epäröiden.

”Vine on pulassa. Mä tarviin kyydin Lempukkaan!” lähes huusin. Aloin jo hätääntyä ja toivoin ettei olisi liian myöhäistä.

Vinen isä katsoi mua ja näki heti aidon hätäni. Tiian veli on vapaalla jalalla. Ajoimme autolla Lempukkaan ja siellä mä näin sen mitä pelkäsinkin. Vine makasi maassa, hengittäen heikosti, hakattuna lähes puolikuoliaaksi. Pukukopin seinään oli kirjoitettu verellä teksti: 'Seuraavana on siun vuoros kärsiä, Tintti'. Sitten oli vain pimeys.