4. Yllätys

Miksu

Lensin. Mä siis oikeesti lensin pilvissä ja erilaisissa atmosfääreissä. Anna mä kerron mun tarinan, siinä ei kyllä paljoa ole, olenhan mä sentään vielä nuori, parikymmentä vuotta löytyy, mut näissä piireissä olen vanha, vanhempi kuin kukaan ja mä olen pomo, mä olen kokenut kaiken.

Alussa oli mun mutsin kuolema ja faijan rappio. Kai mä siitä joskus välitin, mut kun mä löysin mun faijan lääkekaapista jotain outoja lääkkeitä, mä tiesin missä mentiin. Mä olen jalo luonne. Mä otin ne lääkkeet ja käytin ne. Mä luulin et mä en tulis riippuvaiseks, mut kyl mä tulin. Mä en ollu erilainen ja se sattui. Mä yritin tappaa itseni. Mut silläkään ei ole väliä, moni kärsii pahemmin. Sit mä löysin Tinan. Se oli kaunis muija mut se ei tajunnu mua ja mun bisneksiä. Se yritti hoitaa mut vieroitukseen mut en mä tahtonut. Vihdoin se teki viimeisen jutun mitä mä en olis ikinä osannu siltä ämmältä odottaa. Se soitti kytät mun perään ja mä jäin kiinni huumeita myydessäni. Mä vannoin kostoa.

Venasin vaan ja karkasin ulkoilun aikana puskasta ja hakkasin Tinan henkhieveriin. Se oli ansainnu sen. Mähän lupasin kostaa. Mut mun kosto ei ollu riittävä. Mä pakotin yhen velalliseni auttamaan mua lavastamaan mun kuoleman, jotta mä voisin kostaa kun aika olis kypsä.

Mä seurasin Tinan jokaista liikettä ja merkitsin muistiin mun omaan vihkoseen. Kaikki mitä se teki, ehkä mä olen hullu mutta mä olin tehnyt mun päätöksen, tahdoin tuhota sen huoran elämän niinkuin se tuhos mun mahdollisuudet päästä kuiville.

Vihdoin mä löysin Tinan heikon kohdan. Vinski-niminen nuori jätkä. Komeahan se, mut ei vedä vertoja mun menneelle komeudelle. Eräänä iltana mä menin ja hakkasin sen lähes kuoliaaksi, viiltelin kovaa ja tuhosin sen jätkän komeat piirteet. Jos Vinski jää henkiin, en usko Tinan enää vilkaisevankaan häntä päin, niin pahasti viiltelin hänen kasvojaan, nauttien verestä jota näin.
Mä olen kostoni saanut, niin myös Timo, jonka pikkusiskon kuoleman se lehmä aiheutti.

************************

Tina

Viikon päästä Vine heräs. Mä olin joka päivä käynyt sairaalassa puhumassa sille, vaikkei se ehkä mua kuullutkaan. Kerroin sille, et mä rakastan sitä, ei väliä sillä, miltä hän näyttää. Hereillä ollessaan Vine näytti hieman kärsivältä, mutta onneksi vahva kipulääkitys autto edes jonkin verra. Mä suutelin häntä ja seuraavan yön vietin hänen vierellään sairaalassa ja me puhuttiin paljon.

Aluksi Vine oli huolissaan, et ehkä mä en välitä hänestä enää runneltuna ja komeat kasvonpiirteet viiltelyn vääristäminä. Mä korjasin ne luulot heti vääriksi, sillä en mä niin pinnallinen ole, en mä olisi kihloihin suostunut jos mä välittäisin vain jätkän ulkonäöstä. Silloin Vine hymyili ekaa kertaa sairaalassaolonsa aikana, mä näin että se hymy tuli suoraan sen sydämestä ja mä tiesin sen.

Painauduin Vinen viereen varoen satuttamatta häntä enempää. Se jätkä on komea viilleltynäkin, siin on jotain mikä vetoaa muhun. Plus kaiken lisäksi eräs pieni asia joka kasvaa sisälläni.

”Vine.. Mun on pakko kertoa.. Mä, mä taidan olla raskaana”, kohotin kyyneleiset silmäni kohtaamaan rakkaani katseen, ”enkä mä tahdo tehdä aborttia.”

Vine katsoi minua yllättyneenä ja siirsi kätensä vatsalleni. ”Oot sie siis...? Miusta tulee isä!” Vine nauroi haltioituneena ja suuteli minua pehmeästi ja hellästi, ”Siis aivan mahtava juttu!”

”Mä oon jo miettiny, et jos siitä tulis tyttö, mä antasin sille nimeks Milla-Maria tai jos siitä sit tulee poika ni mä tahtosin antaa sille nimeks Mikael.. Sopisko?” Kysyin samalla silitellen Vinen hiuksia.

”Miun mielestä noi nimet on ihanat”, Vine hymyili ”Aatteleha mitä meiksi sanoo!”

”Varmaan se passittaa mut aborttia tekemään!” Mä nauroin, ”No ei. Kenet sä tahtosit kummiks?”

”Mitä jos myö mietittäs sitä myöhemmi, sit ku mie pääsen täältä laitoksesta? Toi uutine kyl parans miun oloa aika paljon” Vinekin nauroi.