Joskus toivoisin olevani taas 3-vuotias ilman huolia, vastuuta ja murheita. Silloin en tajunnut ympäröivästä maailmasta muuta kuin lelut ja ystävälliset ihmiset jotka olivat aina lepertelemässä. Nykyajan nuorilla ei todellakaan ole helppoa. Maailma on paha paikka ja sadut ja elokuvat antavat väärän käsityksen elämästä. Silloin tuntee, että itsessä on jotain vialla kun elämässä ei saakaan prinssiä/prinsessaa ja puolta valtakuntaa.

  On tunnettu tosiasia, että tämä maailma on paha. Minusta lapsia ei pitäisi kasvattaa siten, että maailmasta näkyisivät vain hyvät puolet, sillä sitten kun lapsi tajuaa, että pahuutta on olemassa, hän tippuu korkealta satulinnastaan ja se johtaa masennukseen, joka on jokaisella nuorella jossain elämänvaiheessa.

  Tällä hetkellä soi Apocalyptica - Bittersweet. Sopii täydellisesti tämänhetkisiin tunteisiini. En jaksaisi jatkaa, mutta olen jo elämässä kiinni. Tahtoisin pois, mutta olen kahlehdittu pimeään tunneliin, johon ei pääse pienintäkään valonsädettä. Olen kuin kaunis rasia jossa on rikkoutunut peili. Ulkoa ehjä, mutta sisältä pelkkää viiltävää tuskaa ja lasinsirpaleita, joita katsoessa näkee sen, jota viimeksi tahtoisi katsoa, oman kuvansa.

  Mieleeni tulee juuri nyt lempipaikkani Vuoksen rannalla. Siellä katson kuinka tumma vesi virtaa ohitse kutsuvana ja kauniina. Se on äärimmäisen kaunista mutta samalla niin surullista. Kesäisin voin jäädä pitkäksi aikaa vain istumaan tietylle paikalle rannalla. Levottomuus kaikkoaa silloin ja hetken aikaa on ihan hyvä olla. Ei huolia.