Olen susi, minut on opetettu tappamaan. Olen myös koira, sen vuoksi olen uskollinen isännälleni, sille jota rakastan.

Tapoin ensimmäisen kerran pentuna, nautin siitä. Tunsin tuoreen lihan houkuttelevan maun kielelläni, pienen eläimen veri oli minulle kuin nektaria. Opin vaeltamaan luonnossa, välttämään risahduksia. Sillä tavoin sain monet kerrat itselleni ruokaa. En koskaan tappanut sen vuoksi, että nauttisin enemän. Me eläimet emme ajattele niin. Emme ole niinkuin te, ihmiset.

Kerran hyökkäsin ilveksen kimppuun. Liian myöhään tajusin, että se oli minulle, kokemattomalle pennulle, mahdoton tehtävä voittaa. Hengenlähtöni oli todella lähellä. Onneksi rakas emoni tuli ja pelasti minut. Raahauduimme voittajina, mutta lähes puolikuolleina takaisin luolaan.

Eräänä päivänä kuulimme omituista ääntä, joiden aiheuttajaksi paljastuivat ihmiset. Menimme heidän luokseen ja he sitoivat remmit kauloihimme ja kiinittivät paaluun. En viihtynyt vankeudessa, varsinkin sen vuoksi, että eräs isoimmista pennuista kiusasi minua. Lähes joka päivä olin verillä, olen siitä kiitollinen emolleni, että hän suojeli minua pahimmalta.

Tuli kuitenkin se päivä, kun emoni lähti. Hänen omistajansa lahjoitti emoni velkojen maksuksi jollekin vieraalle. Sinä päivänä sain elämäni pahimman löylytyksen kun yritin karata emoni perään. Puolikuolleena makasin maassa ja itkin tuskaani.

Seuraavan kerran onnistuin karkaamaan, mutta huonoksi onnekseni ruoka oli loppu. Sain silloin tällöin suuhuni hiiren, mutta ei se täyttänyt vatsaani, olinhan sentään lähes aikuinen susikoira. Lähdin ihmisten perään ja löysinkin heidät. Varauduin löylytykseen, mutta jostain syystä isäntäni liikuttui lähes kyyneliin, silitti päätäni ja antoi minulle osan ruoastaan.

Isäntäni otti minut mukaansa kaupunkiin, jossa hän aikoi vaihtaa turkiksia. Kaiken muutti kuitenkin se kurja pahalta haiseva ihmisolento, joka huijasi minut rakkaalta isännältäni. Kovin tuo ihmishahmo minua pieksi ja usutti minut taistelemaan muiden koirien kanssa. Vihasin sitä. Vihasin niin paljon, että opin tappamaan huvin vuoksi. Oi jos emoni olisi minut tavannut, olin häpeäksi susien lajille.

Mutta kaikki muuttui, kun eräs turvalliselta tuoksuva ihminen osti minut (En ymmärrä, miten voi ostaa elollisen olennon kuin orjan). Hän vei minut mökkiinsä. Aluksi olin hyvinkin vihainen, mutta kaikki muuttui silloin kun hän ensimmäisen kerran silitti harmaata turkkiani. Opin rakastamaan tuota henkilöä, hänen puolestaan olisin vaikka itse juossut kuolemaan.

Lopulta uusi isäntäni päätti ottaa minut mukaansa Englantiin, hänen kotimaahansa, sinne, missä hänen pesänsä sijaitsee. Siellä aluksi minua vierastettiin aika paljon, enkä minäkään heitä ymmärtänyt. Varsinkaan niitä omituisia pieniä olentoja, jotka repivät turkista ja huutavat kovalla äänellä, kun heille murahtaa vähäsen.

Eräänä synkkänä yönä hengenlähtöni oli lähempänä kuin koskaan aikaisemmin.Sinä yönä taloomme tuli vieras uhkaavalta haiseva ihminen, aikeenaan tappaa isäntäni. Sitä en sallinut, joten hyökkäsin miehen kurkkuun kiinni tappaen tämän. Mutta itse sain 3 laukausta rintaani, se oli pahinta ikinä. Jos isäntäni ei olisi lähettänyt minua leikattavaksi, en olisi tässä kertomassa tarinaani. Sen tähden olen isännälleni niin paljon velkaa.