Imatralla 17.11.2011

Hyvä Toinen mies

Pakinasi Onnellisen parisuhteen esteet (HS 26.11.2001) liikutti minua suuresti. Onnistuit nerokkaasti tavoitteessasi, joka ilmeisesti oli saada ihmiset ajattelemaan myös lapsia ennen uutta parisuhdetta. Tekstisi toi minulle elävästi mieleen Torey Haydenin kirjan Häkkipoika, jossa eräs poika on joutunut laitokseen ja myöhemmin käykin ilmi, että hänet on huostaanotettu sen vuoksi, että hän ei tule toimeen äitinsä uuden väkivaltaisen miehen kanssa. Äiti kuitenkin luopuu mielummin pojastaan kuin miehestä, joka pieksee pojan nuoremman sisaren kuoliaaksi uuninritilällä.

Arvostin todella tyyliäsi kirjoittaa humoristisesti tästä vakavasta aiheesta. Ironiasi oli hyvin selkeää ja helposti huomattavissa, etenkin kun kirjoitit, että aikuisille pitäisi antaa mahdollisuus erota myös entisen parisuhteen lapsista. Myös huumorin pilkahdus näkyi läpi, kun väitit vierailevien ulkomaalaisten järkyttyneen kadulla olevista lapsista niin paljon, että ovat joutuneet turvautumaan kriisiapuun. Tämän vuoksi lähetän sinulle nämä ehdotukset, joilla itse pyrkisin systeemiä parantamaan.

Millaista tuo ulkomaalaisille tarjottava kriisiapu voisi olla? Mielessäni näen tuon kriisiavun ehkä lyhyinä videoina, joilla ulkomaalaiset aivopestäisiin uskomaan lasten kadulle heittämisen olevan hyvä idea. Vai aivopestäisiinkö ulkomaalaiset luulemaan näitä katulapsia vapaaehtoisiksi kovien olosuhteiden testaajiksi? Äitini sanoja mukaillen: "Who knows, muttei kerro."

Kuka todella tietää, millainen rakkaasta isänmaastamme tulisi, jos pakinasi tapahtuisi täysimittaisena käytännössä? Täyttyisivätkö kadut ja mummolat lapsilla? Ottaisiko pohdintasi mukaisesti yhteiskunta huolehtiakseen lapsista, jotka ovat onnellisen parisuhteen tiellä?

Seuraavaksi mieleeni nousee taas kysymys: Milloin lapsi otettaisiin yhteiskunnan kenneliin, kuten hylätyt koirat ja kissat? Otettaisiinko lapsi, tai mikä ettei lapset, pois heti eron sattuessa? Silloin heidät voisi anoa takaisin kirjallisesti lomakepinolla, jollaista kukaan lapsesta piittaamaton ei jaksaisi täyttää.

Toki lapset voitaisiin myös pitää kennelissä, kunnes joku ihminen, joka ei syystä taikka toisesta halua saada, tai ehkei edes kykene saamaan lasta itse. Tällöin lapsen voisi antaa hyvään kotiin symbolista 300-500:n euron hintaa vastaan. Tällä pienellä maksulla katettaisiin lapsen lääkitys sekä leikkaus epätoivottujen teiniraskauksien välttämiseksi. Näin lasta ei tarvitsisi käyttää edes (eläin)lääkärissä muulloin kuin jokavuotisissa terveystarkastuksissa. Näin ratkaisisimme monta ongelmaa.

Laajennettuamme lapsien pois antamisen näin hyväksi, toimivaksi systeemiksi, voisimme viedä tätä ideaa pidemmälle. Miksemme voisi antaa pois lasta myös allergian, sairauden (synnynnäisen tai kroonisen) tai uuden perheenlisäyksen vuoksi? En itse tahtoisi todellakaan "viallista" lasta itselleni, siitähän pitäisi huolehtia. Ehkä parasta olisi viedä se suoraan lopetettavaksi. Luonnonvalintahan siinä vain toteutuu. Näin parantaisimme myös yleisesti perheen hyvinvointia, kun sisaruksetkaan eivät enää tappelisi keskenään.

Tai sitten voisimme suosiolla laittaa pakolliseksi vanhempien vauvanhankintakortin, johon sisältyisi teoriakoe lapsen tarpeista sekä käytännön koe lapsen huolehtimisesta.

Toivottavasti kirjeeni piristi päivääsi, kuten pakinasi omaani!

Ystävällisin terveisin