Haluat pois
Et silti tiedä, missä hyvä ois
ja peität kaiken
Mitä mä teen
Jos näkisin edes yhden kyyneleen
niin kuivaisin sen

Sä kerrot että päivänvalo pelottaa
ja silti valvot yösi
etkä unta saa
En osaa auttaa

Istut sänkyni reunalla, katsot vain tyhjyyteen. En tiedä mitä se sika sinulle on tehnyt. Et puhu sanaakaan, ei pienintäkään ääntä pääse ilmoille. Tahtoisin lohduttaa sinua, mutten osaa. Osaan vain olla vierelläsi, ihan hiljaa, antaa vain ajan kulua ja parantaa haavasi. Verhot ovat kiinni ja huoneessa on hämärää. Pelkäät päivänvaloa. Olet majaillut luonani jo kaksi viikkoa, etkä ole kertaakaan käynyt ulkona. Et myöskään nuku, tiedän sen. Olen monena yönä nähnyt sinun vain istuvan keittiön pöydän ääressä tuijottaen seiniä. Et syö mitään, pelkään puolestasi, olet niin hento. Minun kaunis paras ystäväni, kuihdut pian pois.

Kai ehjin siivin,
me vielä joskus liidetään,
alhaalla jossain,
nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään,
saa salaisuuden
sysimetsän puut

Olen luvannut pitää sinusta huolta, ja sen lupauksen aion pitää, vaikka henkeni menisi siinä sivussa. Ei ole koskaan ollut kauniimpaa kuin antaa henkensä rakkaidensa puolesta ja minulle sinä olet rakas, rakkain kaikista. Tahdon auttaa sinua löytämään siipesi uudelleen, lähtemään lentoon kanssani. Yhdessä olemme vahvempia, ja minulle pystyt kertomaan kaiken, purkamaan pahan olosi heti kun olet siihen valmis. Sitä varten ystävät ovat olemassa. Muistan kuinka kerran nostit minut siivilleni pimeydestä, nyt tahdon tehdä saman sinulle.

Sisällä on,
sinussa vesi raskas,
rannaton,
se tahdotonta
liikuttelee,
kun vuorovesi nousee tai laskee,
vie onnetonta,
kun en saa sua kiinni aina pelkään vaan,
sun satuttavan itseäsi uudestaan,
enkä voi auttaa

Kai ehjin siivin,
me vielä joskus liidetään,
alhaalla jossain,
nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään,
saa salaisuuden
sysimetsän puut

Nouset ylös pitkästä aikaa ja lähdet ulos. Puolen tunnin kuluttua soitan sinulle ja yritän tavoittaa sinut taas. Puhelimesi soi viereisessä huoneessa. Pelko kalvaa sisintäni, pelkään että olet tehnyt itsellesi jotain pahaa. Nieleskelen itkua ja mietin, tuletko enää koskaan takaisin luokseni.

Kävelen keittiöön. Lähdöstäsi on kulunut jo vuosia, tiedän että todella lensit. Siipesi eivät olleet kunnossa, joten tipahdit maahan, kylmään koskenuomaan teräville kiville. Yhä muistosi elää minussa ja elän sen päivän aina uudelleen.

Tämän tarinan kirjoitin teille, että tietäisitte miksi minun oli mentävä. Tälläkin hetkellä lennän ystäväni kanssa korkealla, valkoisena kyyhkynä ja hän on varpunen, se on hänen lempilintunsa. Tänään meitä ei enää ole mutta elämme niin kauan, kuin joku jaksaa meitä muistaa.

Biisi on PMMP:n Salla tahtoo siivet