Kohta ovat koulut jälleen ohi ja omalta osaltani myös peruskoulu. 9 yhteisen vuoden jälkeen lähdemme kaikki eri suuntiin. Hieman haikea olo, sillä todennäköisesti jään kaipaamaan muutamia ihmisiä, joita en todennäköisesti tule enää ikinä näkemään.

Kouluaikoihin liittyy mukavia muistoja, niin kuin myös ikäviäkin. Vahvoja muistoja ovat esimerkiksi pelleilyt laavulla kun olimme kahdeksannella luokalla, muistan kuinka luokanvalvojamme heräsi siellä viideltä aamulla meikkaamaan. Järvessä oli kylmää, mutta silti siellä tuli viivyttyä, jonka jälkeen viihdyin saunassa pitempään.. Laavussa nukuin poikien puolella, koska tyttöjen puolelle ei enää mahtunut. Ei siinä sitten kummempia :D

Yhdeksännen luokan Tainion Talent oli jotain niin huippua. Olin juontamassa sitä kisaa ja mielestäni juuri oikea ryhmä voitti parhaalla esityksellään. Parhaiten talentista muistan 5B:n Pokerface-tanssin, 8-luokkalaisten tyttöjen (ja Mikan) Macarenan ja Breakdance-esityksen. Talentin jälkeen suuntasimme katsomaan Ganes-leffaa, joka erään kaverini mukaan oli "pelkkää pornoa ja örveltämistä" :)

Nyt yhdeksännellä luokalla pidän myös yhdeksäsluokkalaisen puheen. En tiedä edes, mitä kaikkea siihen laittaisin, sillä olisi niin paljon kerrottavaa enkä saisi unohtaa myöskään naapuriluokkalaisia, vaikken heistä mitään tiedäkään.

Yhdeksännen luokan musiikintunnit ovat myöskin olleet aivan loistavia, kiitos uuden opettajamme jolla on huumorintajua ja joka osaa opettaa paremmin kuin viimevuotinen sijaisemme joka tuli kun varsinainen musiikinopettajamme lähti virkavapaalle. Ja siellä onneksi on pysynytkin :)

Olen esiintynyt 7- ja 8-luokkien kevätjuhlissa. molemmissa olen laulanut ja kahdeksannen luokan kevätjuhlissa juonsin kevätjuhlan. Upeita tilaisuuksia. Toivoisin etteivät he unohtaisi minua ihan heti :)

Oppilaskunnassa olen toiminut aina aktiivisesti ja tehnyt parhaani. Toivon myös että toiminta jatkuu samanlaisena tai kehittyy vielä lisää. Tarvitsemme aktiivista porukkaa oppilaskuntaan, muuten kukaan ei saa mitään aikaiseksi.

Muistan hymytyttöpatsaan, jonka sain kuudennella luokalla. Muistan myös muiden tyttöjen ilkeät ivailut "ilotyttöydestä". Olin niin iloinen, etten jaksanut välittää siitä. Outoa, että kaikki pojat äänestivät juuri minua, en edes tiedä miksi, se ei ole koskaan selvinnyt minulle.

Muistoja miettien... Kuittaan :)