Tämä vuosi oli jälleen samanlainen, kuten kaikki edellisetkin. Luulin sen olevan erilainen, tulinhan sentään täysi-ikäiseksi jo ennen kesää.
Tähän vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista, itkua ja naurua, rakkautta ja vihaa. En kuitenkaan vaihtaisi yhtään päivää, sillä ne ovat minusta tehneet tällaisen.

Vieläkään en ole valloittanut maailmaa enkä edes kohonnut korkeuksiin. Vielä en ole löytänyt elämän tarkoitusta tai irronnut kahleistani ja lentänyt vapauteen. Kellä on avain näihin kahleisiin? Itse olen omani hukannut.
Toivon, että tämä uusi vuosi tuo tullessaan minulle sisäistä rauhaa ja motivaatiota selvittää lukio loppuun. Tuskin uudesta alkavasta vuodesta tulee kuitenkaan merkityksellinen, mutta aina saa toivoa.

Ehkä olen myös saavuttanut jotain. Olen oppinut paljon itsestäni ja virheistäni, joita inhimilliseksi olennoksikin teen ehkä jopa liikaa. Olen myös löytänyt muutamia ihania ihmisiä elämääni (ja kadottanut pari vanhaa).

Muistoja.

Kaikesta huolimatta onnellista uutta vuotta 2012 kaikille, jotka tämän turhan angstin vaivautuivat lukemaan. Muut, haistakaa paska.

Kiitän ja kuittaan

Toco