Tänään ohjatessani ryhmää nuoria teatterinalkuja, huomasin päivän olevan suurimmalle osalle jonkinlainen "kiukkupäivä". Mukana ei viitsinyt olla ja leikit olivat "tylsiä". Pahin kaikista oli eräs tyttölapsi, joka ei yksinkertaisesti tahtonut. Koitin kysellä, että mikä oli vialla, mutta ilmeisesti taitoni eivät alussa riittäneet. Päätin jatkaa harjoituksia.

Seuraavan leikin aikana huomasin, ettei kukaan muukaan halunnut tehdä mitään. Keskeytin harjoitukset ja kysyin yleisesti, mikä mättää.

Vastausta ei kuulunut.

Muistutin lapsia säännöistä, siteerasin paria kohtaa sääntölapusta. Pian tämä tyttö, joka oli harjoitusten aikana ollut erittäin vastahakoinen, kertoi hänellä olevan tylsää, eikä hän tahdo leikkiä muuta kuin tiettyä leikkiä. Tyttö alkoi itkeä, olin neuvoton. Onneksi eräs poika laukaisi tilanteen sanomalla, että "Pitäis varmaan lisätä uus sääntö tonne listaan.. En vaan tiiä mikä."

Laitoin leikin pyörimään ja menin juttelemaan tuon vastahakoisen tytön kanssa. Hän sanoi, ettei kotona saa ikinä tehdä mitä huvittaa, joten harjoituksissa pitäisi saada. En tiennyt miten vastata. Vetosin sääntöihin ja siihen, ettei aina voi tehdä vain sitä, mikä tuntuu kivalta. Kerroin, että muistakin saattaa tuntua pahalta, jos kaikki eivät ole mukana.

Tyttö tuli leikkimään muiden kanssa, mutta tuon pienen pojan lausahdus jäi elämään päähäni.

Mikä tuo sääntö voisi olla? Mikä sääntö tuollaiseen tilanteeseen sopii?

En kykene löytämään vain yhtä sääntöä. "Yritän aina parhaani"? Ei. Se löytyy jo listasta. Hyvä sääntö toki sekin. "Uskallan kertoa avoimesti, jos jokin tökkii"? Ei. Liian hankalaa.

Te, jotka luette tätä, vastatkaahan pariin kysymykseen:

1) Mitä tehdä, kun taidot eivät riitä?

2) Mikä voisi olla tuo maaginen sääntö?